Omppukankaan tarina

Maikki tulosti, yhdisti ja leikkasi kaavat ja kaivoi omppukankaan esille kätköistään. Kangasta olikin reilummin mitä Maikki oli muistellut tilanneensa. Maikki mittaili palaa ja totesi, että samasta palasta voisi syntyä mekot myös Helmiinalle ja Mirjamille. Niinpä Maikki tulosti samalta Finlaysonin sivulta kaavat myös tyttöjen, jos mahdollista, vielä naisten tunikaakin helpommat mekkokaavat, yhdisti ja leikkeli ne ja sovitteli kankaalle. Innosta puhkuen Maikki leikkasi oman tunikansa sekä tyttöjen mekkojen kappaleet. Tähän kaikkeen suunnitteluun ja fiilistelyyn Maikki oli saanut tärvääntymään koko päivän, joten työ keskeytyi Maikin hakiessa tytöt heppaleiriltä.

Illalla Maikki mittaili jäljelle jääneitä kangastilkkuja ja laskeskeli, että niistä voisi vielä nippa nappa saada koottua hatutkin Ottobren ilmaisella kesähattukaavalla (tästä hatusta Maikki oli nähnyt mainion toteutuksen aiemmin muunmuassa Maijun Musta Lampas -blogissa). Omppukangasta riitti juuri ja juuri hattujen päällysosien palasiin, vuoriin Maikki kaivoi jemmastaan ruutukangasta. Vielä samana yönä Maikki sai tyttöjen hatut valmiiksi.

Seuraavana aamuna koitti Mirjamin ja Helmiinan toinen heppaleiripäivä, ja Maikki pääsi aloittamaan ompeluhommat. Hän päätti aloittaa helpommasta versiosta, tyttöjen mekoista.

Ensin syntyi Helmiinan mekko. Erityisen tyytyväinen Maikki oli itse tekemiinsä vinokaitaleisiin, jotka hän osasi ommella yllättävän siististi paikoilleen. Mirjamin mekkoon Maikki teki vinokaitaleet vihreäruutuisesta kankaasta, ja siitäkin tuli hieno.

Pikkuisen ompeluinnostus latistui, kun lapset kotiutuivat heppaleiriltä ja mekkoja alettiin sovitella. Mekot osoittautuivat aivan liian suuriksi, vaikka Maikki oli valinnut leveydeltään yhtä kokoa kapeamman kaavan molemmille neideille. Lisäksi nuorempi kranttuilijaneiti kieltäytyi edes sovittamasta mekkoa. Niinpä Maikki asetteli mekot hengariin roikkumaan ja totesi, että ensi kesänä ne toivottavasti ovat sopivat ja mieluisat.

Illalla lasten käytyä nukkumaan Maikki palasi ompelukoneen äärelle ja sai viimein omankin tunikansa (josta siis koko ompeluinnostus alunperin lähti liikkeelle) valmiiksi. Siitä tuli ihana, ensimmäinen itselle kaavoista ommeltu vaatekappale. (ellei niitä seiskalla ompelemiani raitalappuhaalareita lasketa)

Tällä hetkellä Maikin tunika pyörii ekaa kertaa pesukoneessa. Pikkuisen tunnelmaa latistaa se, että eihän Maikki tietenkään siinä ompeluinnostuspuuskassa tajunnut ajatellakaan että kangas kannattaisi pestä ennen ompelua. Nyt Maikki jännittää, mahtuuko hänen ihana ompputunikansa hänelle vielä pesunkin jälkeen. Ellei, Maikki ripustaa senkin hengariin ja toivoo että ensi kesänä se on sopiva. Mieluisa se ainakin on :). Sen pituinen se.